Olen kasvanut kiinni maahan, lapsuuden maisemaan. Olen kasvanut kiinni poikaan, siihen yhteen ja oikeaan. Olen kasvanut kiinni taloon, jonka ikkunanpielistä vetää. En tahdo kuuta taivaalta kuin kerran vuoteen enää. Paikka se on tämäkin.
sunnuntai 18. maaliskuuta 2012
Nobody said it was easy, no one ever said it would be this hard
Voi herranen aika miten aika kuluu. En edes ole laskenut kauanko edellisestä postauksesta on aikaa. Kuvia en ole ehtinyt koneelle siirtää. Tai en oikeastaan tehdä yhtään mitään yleensäkään. Aina, kun on ylimääräistä aikaa, niin istun vaan koneella tekemättä mitään järkevää. Kuvat on vaan ikuisesti kameran syövereissä sen lisäksi, että postausten laatu laskee jatkuvasti. Ilman kuvia ei tule multa kunnon postauksia. Ja nyt katon Breaking Dawnia kolmatta kertaa viiden päivän sisään. Jumitan. Jatkan nyt saksan kanssa kun oon vähän jumittanu liikaa. Ehkä pääsen oikeest joskus postaamaankin jotain. Voin nyt kuitenkin vihdoin laittaa kuvat viimeisten Amerikan pakettien sisällöstä. Seinävinyyli ei ole vieläkään löytänyt paikkaansa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Kuolaan sun puhelimen kuoria...
Se ei oo kuori, toi teksti on kiinni mun puhelimessa.... :P
Lähetä kommentti