The things I miss about the Netherlands

Edellisen postauksen venyessä alustuksesta kokonaiseksi tekstiksi, jäi tämä juttu kirjoittamatta sunnuntaina. Nyt haluaisin kuitenkin kirjoittaa suuresta rakkaudestani Alankomaita (ja/eli Hollantia) kohtaan kertomalla asioista, joita kaipaan vaihdosta tai vaihdon ajalta.

Pyrin pitämään kirjotelmani kuitenkin sellaisena, ettei siinä mainittais niitä kaikkein kliseisimpiä, kuten ystävät jnejne, jotka kaikki voivat itsekin päätellä. Nyt kuitenkin pidemmittä puheitta haluan mennä asiaan :-)

Pyöräilyn helppous

Okei, jos aloitetaan helpolla ja aika arvattavalla, niin voidaan siirtyä ehkä pikkuhiljaa "mielikuvituksellisempiin" asioihin.

Pyöräily Hollannissa ja Suomessa on oikeesti melkeen kuin yö ja päivä. Mä en oo koskaan ollut mikään himopyöräilijä, enkä oo oikeen koskaan siitä osannut edes nauttia. Olin myös melkeen vakuuttanut itelleni lähtiessä, että saa nyt nähdä, tuunko edes ostamaan pyörää ollenkaan. Tässä vaiheessa mulla on vaan yks kommentti: hahahahaha.

Hollanti vaan tekee ihmisestä pyöräilijän, ihan oikeesti. Pyörätiet on hyvässä kunnossa, niitä on lähes joka paikassa ja pyöräilijänä olet paremmassa asemassa liikenteessä, kun kaikki käytännössä väistää sua. Tämän lisäksi ehkä toiseksi paras asia on pyörille tehdyt parkkihallit sekä parkkialueet.

Monia (hyviä) hetkiä tuli vietettyä oman 90 euron käytetyn pyöräni selässä, ja Gazellestani luopuminen oli yks vaihdon vaikeimmista asioista, olispa tää kommentti pelkkä vitsi. Pyörän selässä on pyöräilty parhaimmillaan päivän aikana noin 40 kilsaa. Ja siinäpä vasta on tarina, jonka kertomiseen ei tää postaus riitä. Ehkä joskus toiste.

Julkisen liikenteen helppous

Pyörän lisäksi oli myös uskomaton vapaus liikkua maan rajojen sisällä niin helposti. Hollannissa on siis käytössä OV-chipkaart, jolla voi liikkua koko maan kaikissa julkisissa sekä NS:n junilla. OV-kortin käyttö helpotti niin uskomattoman paljon monia asioita, kun Rotterdamiin tai Haagiin mennessä ei tarvinnut miettiä, että mistä käyn ostamassa junaliput (ja mihin junaan) tai miten paljon bussilippu mahtaa maksaa. Riitti, kun muistaa leimata itsensä kyytiin noustessa tai laiturille mennessä sisään ja poistuessa ulos. Uskomattoman hyvä systeemi, josta tosin parannettavaakin tietenkin löytyy. Kortin käytöstä meinaa esimerkiksi laskutetaan paitsi perustaksa, myös kilometrien perusteella (näin ainakin busseissa, metrossa ja raitiovaunuissa). 

Matkustelumahdollisuudet

Mikäli joku ei jo tiedä, oon aina rakastanut matkustelua. Keski-Euroopassa asuminen toi kuitenkin tähän touhuun vielä vähintään kymmenennen uuden ulottuvuuden.

Olin säästänyt nostettuja opintolainoja, ja syystä: 5 kuukaudessa ehdin nähdä yhteensä 11 maata (mukaan lukien Alankomaat), joista 8 oli sellaisia, joissa en ollut aiemmin käynyt ollenkaan. Ennestään vanhoja tuttuja kaupunkeja oli kuitenkin vain yksi: Lontoo. 11 maan ja useamman kymmenen kaupungin jälkeen tuntee jo nähneensä jotain, mutta niin monia paikkoja on vielä näkemättä, että jatkuva matkakuume on nyt pysyvästi taattu. 

Kaiken mahdolliseksi tekivät tietenkin paitsi edullisemmat hinnat, myös lyhyet matkustusajat. Matka kotiovelta lentokentälle vei mulla yhteensä noin tunnin ja pisimmät lennot mihinkään (lukuunottamatta Suomea) olivat mulla noin kaksi tuntia. Lentokentän ja Utrechtin keskusaseman väliä tulikin niin monesti sahattua lauantaisin ja sunnuntaisin, etten ois itekään uskonut vaihtoon lähtiessä. Joulukuun alussa alkanut 5 viikon lentoputki otti kyllä aika koville, pakko myöntää, mut totta kai kaikki oli sen arvoista.


Ilmasto ja sää

Toki sään ennustaminen on Hollannissakin välillä vaikeaa, mutta ennusteet tuntuvat pitävän useammin paikkaansa kuin Suomessa. Erityisen hyvä tuuri oli myös säiden suhteen viime vuonna, sillä vielä syyskuun alussa oli jatkuvasti yhä noin 20+ astetta joka päivä (todella kätevää, kun on pakannut pelkkiä syysvaatteita...) ja sateitakin tuli aika vähän. Olen ollut pyörän selässä noin 2-3 kertaa sateen juuri alkaessa, mutta vain muutaman minuutin matkan päässä kotoa.
Parasta kuitenkin ovat leudommat talvet, joiden ansiosta uskaltaa pyöräillä lähes vuoden ympäri. Itse jätin kerran nousematta pyörän selkään, koska yön aikana oli satanut lunta ja pelkäsin liukasta maata. Kun katsoo tämän hetken ennusteita ja vertaa niitä Utrechtin säähän, tulee usein vaan sellainen olo, että miksi olen täällä Suomessa just nyt.

Hollantilaiset pannukakut

Ehkä yksi parhaista asioista ikinä. Päiväreissulla Goudaan käytiin kämppisten kanssa paikassa, joka oli kuulemani mukaan Hollannin vanhin pannukakkuravintola. Mulle kuitenkin spessuin paikka on kaukana Utrechtin keskustan ulkopuolella oleva "Theehuis" keskellä metsää, siellä oon käynyt nyt kolmesti, ja se ei oo kyllä koskaan pettäny. Ekalla kerralla pyöräiltiin takaisin kampuksen suuntaan lähes pilkkopimeässä, kun ei ollut katuvaloja, ja katsottiin samalla tähtiä. Ihana paikka vaan kaiken kaikkiaan.


Jumbo, Plus, Hema ja Action

Kappas, mikäs se siellä? :D

Kaikki kaupat on keskenään aika erilaisia, mutta päätin ne kuitenkin laittaa saman otsikon alle.

Hemasta oon ostanu vaikka mitä kauneustuotteista peleihin ja ruokailuvälineisiin. Sieltä saa myös maailman parhaita maustettuja popcorneja <3

Action on vähän samantyylinen kuin Hema, mut siinä on enemmän "Tarjoustalo"-fiilistä. Tarjolla on niin halpaa käsisaippuaa kuin pyöränlukkoja.

Jumbo ja Plus ovat molemmat paikallisia ruokakauppaketjuja, ja näistä kahdesta tuli mun suosikkeja. Oonkin käynyt näissä molemmissa paljon enemmän kuin Albert Heijneissa (yleensä vaan muissa kaupungeissa ja joskus harvaseltaan kun teki mieli jotain tiettyä AH:sta, siellä meinaa täytyy maksaa käteisellä). Jumbo oli meidän lähikauppa (noin kilsan päästä kämpiltä), mut yleensä tein ruokaostokset kuitenkin koulusta tai kaupungista tullessani, joten välillä pysähdyin Voorstraatin Plussaan. Viime reissulla pääsin käymään molemmissa näissä kaupoissa ja oli kyllä hyvät nostalgia fiilikset, ai että.

New York Pizza

En oo koskaan kokenut olevani mikään pizzan ystävä tai suurin fani, mutta Utrecht-aikana tuli syötyä sekä muutama Dominoksen, että lähes kymmenen (!) New York Pizzan lättyä (yhdellä viikolla muistaakseni kahdesti tai kolmesti, not kidding). Jälkimmäinen on valehtelematta parasta pizzaa, jota olen ikinä syönyt missään. Sen lisäksi, että pizzat on 5 euroa opiskelijoille joka päivä, ne on myös sopivan kokoisia ja ihan superhyviä. Rakkautta on yhä New York Pizzan pepperonipizza, vaikka oonkin siirtynyt noudattamaan kasvispainotteisempaa ruokavaliota alkuvuoden jälkeen.

Tony's Chocolonely

Myös toinen "kummallinen" asia niille, jotka mut paremmin tuntee. En ole mitenkään erityisesti myöskään suklaan ystävä, mut tätä suklaata parempia on hyvin harvoja. Viime matkallani löysin maailman ihanimman karamelli-merisuolasuklaan lisäksi meloni-mansikan, joka kiipesi tämän hetken korkeimmalle palkintokorokkeelle. En olis koskaan uskonut kaipaavani muuta kuin suomalaista suklaata. 

Onnistumisen tunne pienissäkin asioissa

Väkisinkin sitä tunsi onnistuvansa monissa asioissa, heti kun kahden päivän alkushokista oli selvitty. Kun olin ymmärtänyt miten asunnon pesukonetta käytetään tai opin ymmärtämään mitä "kip" tarkoittaa ruokakaupassa, tuli sitä monista pienistä asioista isoja onnistumisia.
Loppujen lopuksi kasvoin tosi paljon ihmisenä vaihdon aikana, mitä en olisi uskonu, että reiluna parikymppisenä voisi enää edes tapahtua. Oli tavallaan iso shokki muuttaa ekaa kertaa "omilleen" vieraassa maassa, mutta opin siellä selviytymäänkin sen ansiosta.

*

Tuntuu jotenkin hullulta, etten pysty tähän listaan luettelemaan tämän enempää asioita. Monet näistä on myös aika laajoja ja toiset taas hirveen yksityiskohtasia. Sitä ikävää on vaan mahdotonta selittää ehkä millään yksittäisillä asioilla, kaikki johtuu myös sellasesta omanlaisesta tunnelmasta ja fiiliksestä, joka Hollannissa vallitsee. Samaan aikaan tuntee olonsa niin tervetulleeksi, mutta ulkopuoliseksi, kun ei ymmärrä kieltä. Oon kuitenkin nyt jälkikäteen kiinnostunut hollannin opiskelusta, ja oon nyt 26 päivän putkessa duolingolla. Jotain sanastoa on siis tullut jo lisää :-) 

Montaa päivää ei oo vaihdon jälkeen mennyt silleen, ettei ois ollu ikävä takaisin Hollantiin. Välillä on ollu omalla tavallaan niin vaikeeta olla Suomessa, et on ollu lähes mahotonta keskittyä töissäkään mihinkään. 

Luultavasti tää helpottaa ajan myötä, mut sitä ennen on vaan odottanu sitä kertaa, kun seuraavaksi voi palata ”toiseen kotiin”. Nyt on odotusta enää tammikuuhun asti. Käytännössä lasken päiviä.

Ik spreek geen Nederlands

"Nähdään pian!"

Näihin sanoihin päätin edellisen postaukseni tässä blogissa. Ja siitä on kulunut tovin.

Oon tarvinnut jotenkin aikaa, jotta oon kerennyt käsitellä kaikenlaisia asioita vaihdon ja kaikkien muidenkin elämäntapahtumien jälkeen. Niin moni asia on muuttunut sit viime blogikirjoitusten, etten edes tiedä mistä aloittaisin.

Noin puol tuntia sitten sain kuitenkin inspiksen yhteen vaihtoaiheiseen postaukseen, joka mun oli itse asiassa tarkoitus toteuttaa vaihtoblogissa jo aikaa sitten. Sitä en kuitenkaan koskaan tehnyt, ja päätin et nyt oon hyvässä paikassa mun elämässä (niin kliseeltä kun se kuulostaakin) vihdoin myös ajallisesti ja voisin yhden tekstin saada itsestäni ulos tänä vuonna :-)

Tän enempää alustamatta haluan oikeasti mennä enemmän asiaan ja kertoa tiivistetysti 5 kuukaudesta ulkomailla: yksi elämäni parhaista ajanjaksoista ja harvoin oon tuntenut yhtä paljon eläväni kuin tuona aikana, if that makes sense. Hollanti (tai siis korrektisti Alankomaat, tässä hyvä video, joka selittää näiden kahden eron - käytän kuitenkin näissä postauksissa kutsumanimenä luultavastikin "Hollantia", koska se on selkeämpi lukijalle) on maana mahtava ja ehdin oikeesti rakastua paikkaan, jota en sinne tullessani tuntenut rehellisesti sanoen lähes yhtään. Opin paljon asioita Hollannista ja hollantilaisista, ja saan osakseni luultavasti vielä pitkän tovin niitä kliseisiä puukenkä-, kannabis- ja tulppaanivitsejä, mutta oon sen kanssa aika okei.

Tuntuu jotenkin hassulta kirjoittaa päivityspostausta, kun en oo varsinaisesti edes alustanut kertomalla vaihtoajasta paljoakaan. En kuitenkaan halua luetella niitä kliseisiä juttuja, joita ketään ei kiinnosta edes lukea. Jotain muuta infoa löytynee myös erittäin "vähän kattavasta" vaihtoblogistani, jos kiinnostaa.

Vaihtoon lähdöstäni on nyt siis kulunut noin vuosi ja kaksi kuukautta ja palasin Suomeen tän vuoden helmikuussa eli noin 9 kuukautta sitten. Syyskuun lopussa kävin myös ekaa kertaa lomalla Hollannissa vanhempien kanssa, jolloin monet muistot nousi pintaan ja palaaminen Suomeen alle viikonkin reissulta oli jotenkin oikeesti ihan perkeleen vaikeaa.

Mulla oli itse asiassa melko tarkka aihe, josta halusin tänään kirjoittaa, mutta huomasin alustuksen venyvän niin pitkäksi, ettei itse tekstin alottamisessa ollut enää mitään järkeä. Siispä uskon ja luotan, että tässä vapaaviikolla saan oikeasti aikaseksi suunnittelemani tekstin, joka auttaa mua myös purkamaan tätä jatkuvaa ikävän tunnetta.
Niin moni ei pysty tähän tunteeseen samaistumaan ja se on täysin fine, mutta ite en vielä tiedä, miten tuun loppuelämäni sen kanssa elämään. Uskon vahvasti, että jos rakastaa jotain paikkaa yhtä paljon kuin mä rakastan Utrechtia, ja viettää siellä pitemmän aikaa, niin sinne palaaminen tuntuu kotiinpaluulta. Samaan aikaan kuitenkin lähteminen saattaa tuntea vaikealta ja kun pääsee takaisin kotiin, potee heti "koti-ikävää" toiseen, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.
Ois ihan kiva kuulla, onko jollain muulla vaihdossa olleella samoja kokemuksia, vai oonko mä vaan jotenkin liiaksi kiintynyt omaan kotipaikkaani.

Jotta tää ei mee liian diipiksi, en aio avautua mun tuntemuksista tällä kertaa enempää. Sen sijaan valmistaudun huomiseen projektipalaveriin ja ensi viikolla ulos tulevaan postaukseen (*lupaus*).
Oon odottanut tätä hetkeä jotenkin niin kauan, ja en malta oottaa, että saan inspiraatiopuuskassani väsättyä tän tulevan, osittain jopa informatiivisen jutun ulos päästäni.


Kiitos että luit tämän sekavan alustuksen ja toivottavasti olet innoissasi tulevasta postauksesta!

Otsikko on muuten hollantia ja tarkoittaa "En puhu hollantia". Se oli ensimmäinen luokkakaveriltani oppima hollanninkielinen lause. En ottanut yhtään hollannin kurssia vaihdon aikana ja pärjäsin erittäin hyvin englannilla sekä vähäisillä saksan taidoilla lukiessa. Nyt olen kuitenkin matkalta palattuani alkanut opiskella kieltä ja takana on jo 21 päivän putki duolingoa! Saa nähdä mihin nämä jutut mua vielä vie!