lauantai 2. heinäkuuta 2016

My second blog


Edellisen lyhyen tarinapostauksen perään halusin laittaa vielä pientä ilmoitusasiaa!
Jos ette ole siis huomanneet, niin perustin erillisen blogin, jota päivitän vaihtoasioiden osalta.
Jos siis kiinnostaa seurata mun elämää Hollannissa, niin vaihtariblogiini pääset tästä :-)

Tän blogin puolella hommat jatkuu kuitenkin säännöllisen epäsäännöllisesti niin kuin tähänkin asti.
Nähdään pian!

perjantai 1. heinäkuuta 2016

Cancelled


Eilen tapahtui jotain, josta teki mieli kirjottaa lyhykäinen tarinapostaus.

Kaikki tämä sotku itse asiassa alkoi ollessani työnteossa, joten olin vähän kädet sidottuina.
Olin siis tänään ja eilen ensimmäisissä harjoitteluhommissa, koska harjoittelupaikalle tarvittiin akuutisti autokuskia. Siinä sitten löysin itseni vanhan pakettiauton ratista (kaikkeen sitä päätyy, kun vastaa myöntävästi) ja ajoin itseni ja amerikkalaisen harjoittelijatytön Nauvoon ja takaisin. Tänään käytiin samoissa hommissa, mutta ei ajettu kuin Lietoon asti. Tämä koulun tummansininen pakettiauto on suurin ja vanhin auto, jota oon koskaan ajanu ja sen ykkösvaihdetta ei käytännössä voi käyttää, mutta ilman onnettomuuksia selvittiin sekä eilen että tänään. Varsinkin eilinen retki oli loppujen lopuksi tosi onnistunut ja pääsin puhumaan paljon englantia natiivin kanssa - mikäs sen parempaa.
Virallisesti aloitan harjottelijahommat siis vasta parin viikon päästä, mutta nämä kaksi hieman vajaata päivää tehtyäni olen kyllä kummallisella tavalla nauttinut kenttätöistä. Myös kaikki harjoittelupaikalla tapaamani työntekijät oli tosi mukavia ja kannustavia (en tiedä mitä odotin, yllätyn vaan joka kerta) ja olen jo hieman innoissani siitä, että alotan työt pian.

Itse tarinapostauksen pääasialliseen tarinaan palatakseni:
sain Norwegianilta tekstiviestin, jossa ilmoitettiin, että paluulentoni Köpiksestä on peruttu.
Mitään selityksiä ei annettu, ainoastaan mahdollisuus vaihtaa veloituksetta toiseen lentoon tai pyytää rahanpalautusta.
Ongelmana oli vaan se, että käytännössä kaikki Kööpenhaminasta Helsinkiin suuntautuvat lennot oli tämän seurauksena buukattu täyteen koko loppuviikolle. Kiva juttu.
Siinäpä sitten alettiin pikaisella aikataululla metsästää toisia lentoja takaisin Helsinkiin ja lopulta löydettiin käytännössä halvimmat mahdolliset Finnairilta. Aikataulu kuitenkin teki sen, että lennot maksoivat yhdeltä henkilöltä melkein yhtä paljon kuin meidän kaikkien alkuperäiset lennot edestakaisin. Ja paluu myös aikastui ainakin 6-7 tunnilla. #entykkää
En ole ikinä ennen joutunut tällaiseen tilanteeseen, enkä myöskään koskaan valittanut Norwegianin palveluista, mutta myönnän hieman kiukustuneeni kyseisestä tilanteesta tällä aikataululla.
Vaikka kaikki on nyt hoidossa, niin silti ärsyttää ylimääräset sataset, jotka paloi tähän hommaan säätöjen takia.
Nyt on vähän sama fiilis kun tän Oslon keikkasähläyksen takia oli toukokuussa.
Mistä näitä peruutuksia oikeen tulee?

Edit 2.7.2016: Tänään sain tekstarin, jossa peruutettiin toinenkin lento. Ja nyt on paniikki päällä, kun pari kolme päivää aikaa päästä ulkomaille. Mietinpä tämän jälkeen kaksi kertaa, lennänkö jatkossa kyseisellä lentoyhtiöllä vai en!

*

Silti (onneksi) Coldplayn keikka tulee tapahtumaan hyvin pian, olen erittäin innoissani ja toivon, että reissusta tulee kaikesta huolimatta eeppinen!

PS. 200. blogipostaus, wuu
Let's keep going

maanantai 6. kesäkuuta 2016

Tumblr tags in English


Tänään (& eilen) mulle tuli täysin yhtäkkinen inspiraatio kirjottaa blogiin.
Inspiraationi tuli yhdestä youtube-videosta, jossa eräs seuraamani vloggaaja vastasi 100 tumblr-kysymykseen. Itse en tällaista kokonaisvaltaista tagia löytänyt, joten päätin yhdistellä monia eri tageja ja vastata joihinkin niistä löytyviin (mielenkiintoisimpiin) kysymyksiin. Ja koska kääntäminen veisi ylimäärästä aikaa, niin päätin tehdä ensimmäistä // ehkä viimeistä kertaa postauksen englanniksi tähän blogiin. Jos siis huvittaa tietää sekalaisia asioita minusta, niin tässä tulee!

(// I got a sudden inspiration to write a blog post today because of a youtube video with "a tumblr tag". In my post I have combined several tags and I am now going to answer these questions in English because translating the questions isn't that much fun anyways! So this might be my one and only English blog post in this blog, enjoy!)

Name: Noora

Star Sign: Cancer

Average Hours of Sleep: During school year - Way too little (anything between 5-7 hours, 9-10 at max during weekends)
During holidays - Could still be better (anything between 7-10 hours)

Lucky Number: I have many, but the ultimate one is 24. Number 24 pops up a lot in our family, so much that I actually call it "The Curse of Number 24" in Finnish. To clear things up though, it's not a negative curse by any means!

Last Thing You Googled: "google search history" to find out what was the last thing I googled, haha

Favourite Fictional Character: There probably are so many great options but I would have to say Sirius Black. He is my absolute number. So much love

Favorite Song In This Moment: I have two:

Queen - Bohemian Rhapsody
and 
Agnes Obel - Riverside

I just saw Queen live with Adam Lambert and I am obsessed. And the latter because I have been watching way too much Revenge (8 more days to finish seasons 3 & 4, daaaaamn)

What Are You Wearing Right Now: Yoga pants and a sweatshirt by VS Pink

When Did You Start This Blog: Omg, ages ago... My first posts are from 2011 but I think I've had the blog up even longer? 

Followers: 10, yay! 

What Do I Post: A variety of things. Lately most posts have probably been about current events in my life (=SCHOOL), but I have had a lot of make up and travel-related posts as well. Sometimes I just also feel like writing without a plan of any kind and I allow myself to do that every once in a while.
I also love posting about fashion and decorating but I haven't had a lot to write about either lately.

Do I Run Other Blogs: Not at the moment but I am debating whether I should put up a separate blog for my exchange semester or not (comments, please?)
Or I do have two separate tumblr blogs for pictures and one blogpost on my other blog I had to create back in the day, so I was kinda lying, woooops
I still wouldn't count them as "official blogs"

Why Did You Choose This Url: I changed it a long time ago so I'm not exactly sure. I think I just came up with a random concept of me being "with no idea" about the name of blog or something, hahaha

Fave Fandom: Has to be Harry Potter (surprise everyone!)


Countries You’ve Lived In: Only Finland so far : -)

Languages You Speak: Finnish, English, Swedish, Spanish, German, French, Russian, Ancient Greek (:-D)

Fave Film of 2015: (Had to google this one) Ohhhhh, definitely Spectre and The Force Awakens, no doubt

Last Article You Read: Probably something about Patrik Laine, hah (pretty accurate)

Shuffle Your Song Library and Put the First 3 Titles Here:
(I did this with my mix tape playlist on Spotify because it has the best variety of songs)
One Direction - History
Traffic Island - Rock 'n' Roll
The Neighbourhood - Sweater Weather
All of them are great songs, I have to admit!


Last Thing You Bought Online: A black tank top from Gina Tricot 

Any Phobias//Fears: I am most afraid of the fear itself nowadays which is helpful. But I'm still very afraid of spiders and new, weird social situations and places

How Would Your Friends Describe You: I can never answer this properly but I guess smart, loud, talkative and a little stressed, idk? 

How Would Your Enemies Describe You: Uptight, pedantic, obnoxiously loud (HAHAHA)

Would You Take a Bullet for Someone: For my best friend I probably would

If You Had Money to Spare, What Would You Buy First: An apartment and some expensive plane tickets : -)

What is One of the Things You Find Most Important in Others: Reliability, sense of humor and the ability to adjust into a situation (knowing when to listen, give advice etc.)

What Are A Few Things That Make You Happy: Music, travelling, sleeping, great food, nights with friends, spontaneous journeys


Height: 5' 7" (170 cm)

Age: currently same as Adele's second album, in less than three weeks a song by Taylor Swift 

Hogwarts House: Ravenclaw (house pride for life!)

Favourite Colour: Grey, black, white, mint green

Time Right Now: 2:26 am


Write Your Name in Songs

N - No Rest for the Wicked (Lykke Li)
O - Olivia (One Direction)
O - On Top of the World (Imagine Dragons)
R - Restless Heart (Niila)
A - Another's Arms (Coldplay) 
(this is actually harder than it seems!)

Type of Phone: Sony Xperia Z3+

Would You Kiss the Person You Last Kissed Again: No

Love or Lust: I'm looking for neither right now

Cats or Dogs: I'm a dog person

Few Best Friends or Lots of Casual Friends: I need some super close friends, so I couldn't go with just casual friends

TV or Internet: INTERNET

Coke or Pepsi: Coke

Day or Night: Night

Text or Call: (A long) call

Make-Up or Natural: I like wearing makeup but I also love it when I don't have to wear any. I'll still go with makeup

Ever Met A Celebrity: Many, some several times. Most have also been super nice but I'll have to give special shout-outs to Tero Vesterinen and Elli + all Haloo Helsinki! boys, they have probably been the nicest (add praising hands emoji here)


Intelligence or Appearance: If I can only choose on, definitely intelligence. I would never choose looks over brain.

Chapstick or Lipstick: Chapstick, I am literally an addict! 

Last Song I Listened To: Coldplay - Midnight

What language do you want to learn: I would love to know Russian and German better without having to work so hard, haha. As a new language I'd love to know Dutch (for obvious reasons) or sign language!

Are things going the way you planned: Hell no


perjantai 27. toukokuuta 2016

Wisdom comes with extra teeth


Eilen sain ajatuksen, että voisin kirjottaa tällasen (rehellisen) kokemus postauksen viisaudenhampaan poistosta, sillä monet varmasti googlailee näitä juttuja ennen omia operaatioitaan. Netistä löytyy varmaan paljon kauhukokemuksia ja negatiivisia juttuja, joten halusin kirjoittaa yhden myös omasta näkökulmastani. Jos et siis kestä lukea tällaisia pitkiä selityspostauksia tai sua ei kiinnosta mun kokemukset asiasta, niin nähdään ensi postauksessa!

Kaikki alkoi maalis-huhtikuun aikoihin, kun kävin pitkästä aikaa hammaslääkärin tarkastuksessa (lapset, käykäähän säännöllisesti, se oikeesti kannattaa!) ja onnekseni ei löytynyt mitään paikattavaa tai puhdistettavaa. Lääkärini kuitenkin suositteli välittömästi viisaudenhampaan poistoa alavasemmalta ja passitti mut röntgenkuviin nähdäkseen, miten hampaan juuret menee. Pari päivää myöhemmin sain sitten soiton, jossa hän ilmoitti, että hän lähettäisi mut kollegalleen poistoon, jos siihen suostun. Pyysin aikaa sitten kesäkuulle ja kuumottelin jo tulevaa operaatiota. Postissa sain sitten ajan kuitenkin toukokuulla viikkoa ennen Oslon reissua, joten jouduin vielä hienosäätämään ajankohtaa eteenpäin ja se onneksi onnistui helposti.
Kaksi päivää sitten mulla siis oli edessäni yksi eniten kammoamistani hetkistä. Lapsena aina toivoin, ettei mulle edes puhkeaisi yhtäkään viisaudenhammasta, mutta ylös ne puhkesivat jo ainakin 3 vuotta sitten. Alas alkoivat molemmat ilmestyä vasta sen jälkeen, mutta olin itekin huomannut jo, etteivät ne tule sinne sopimaan.
Tässä vaiheessa on siis luultavasti aiheellista huomattaa, että olen aina pelännyt kuollakseni hammaslääkäreitä (ja kaikkia muitakin lääkäreitä) ja olenkin tosi kiitollinen mukavasta ja ihanasta julkisen puolen lääkäristä, jolla olen nyt muutaman viime kerran käynyt. Hän kehotti heti, etten ota paniikkia tulevasta operaatiosta ja sanoi, että kollegansa on tosi hellävarainen ja taitava työssään. Hän myös tarjosi operaatioon esilääkitystä. Tämä käytännössä siis tarkoitti sitä, että noin puoli tuntia ennen operaatiota saisin paljon pillereitä nieltäväksi. Aloitin siis "kevyesti" kolmella antibiootilla, puolikkaalla särkylääkkeellä ja puolikkaalla sinisellä tabletilla, joka oli ilmeisesti jonkinlainen unilääke. Kutsussa kehotettiin olemaan syömättä, jotta lääkkeet vaikuttaisivat paremmin, mutta itse söin banaanin ennen lähtöä, etten joutuisi olemaan iltapäivään asti täysin syömättä. Minuun eivät siis syystä tai toisesta lääkkeet kovin vahvasti vaikuttaneet, mutta oloni oli suhteellisen rento tilanteeseen nähden. Parhaimmillaan oli hetken samankaltainen olo kuin ehkä yhden nopean tuopillisen jälkeen olisi.
Lääkityksenkin takia piti mukana olla saattaja, joka hoitaa mut kotiin operaation jälkeen, joten äitini oli mua odottamassa. Siinä sitten lääkkeiden jälkeen kyselin, että ei kai mua mihinkään eri vaatteisiin laiteta, kun olin saanut jo hienot sandaalit jalkaan. Äitini totesi vaan, ettei hänellä ollut tällaisia kokemuksia. Mun kohdalla meininki oli kuitenkin erilainen, ja kun hoitajat tulivat hakemaan mua operaatioon, niin jouduin oikeen semmoseen omituiseen sairaalakaapuun ja verkkolakkiin. Siinä sitten kummastelin, että mitäs ihmettä : D
Seuraavaks matka jatkui operaatiohuoneeseen, joka muistutti mun mielikuvissa leikkaussalia, vaikken oo sellasessa varmaan oikeen koskaan ollukaan. Siellä sitten kaikki omituisuudet jatku ja jouduin vielä semmosen "peiton" alle, semmosen kun leikkauksissa usein käytetään. Toisaalta oli ihan kiva olla peiton alla + silmät kiinni koko ajan, joten mua se ei häirinnyt ollenkaan.
Itse operaatiokin oli loppujen lopuksi siedettävä, vaikka nää kaikki sairaalaelementit alko kyllä ahdistaa mua hiukan. Mulle hieman yllätyksenä tuli myös se, että mulle oli määrätty sekä ylä- että alahampana poisto, vaikkei ylähampaassa ollut mitään vikaa. Siinä vaiheessa tosin kun alapuoli oli puudutettu, niin ajattelin, että kestän saman tien sen yläpuolenkin.
Puudutuksesta puheen ollen sen enempää pelottelematta: yläpuolen puudutus ei tuntunut oikeestaan miltään alapuoleen verrattuna. Alapuoli oli jotenkin tosi inhottavan ja epämukavan tuntuinen (koska haluan olla rehellinen), mutta sen kyllä kestää kuka tahansa, jos mäkin kestin sen. Mulla on meinaa todella matala kipukynnys (asteikolla 0-10 se on ehkä välillä -1 ja 0,5) ja tässä esimerkki: jos esimerkiksi nipistän itteäni kädestä, tunnen kipua varmaan minuutin siinä samassa kohdassa.
Puudutusten lisäksi ehkä operaation toinen inhottavin kohta oli alahampaan poisto. Ylähammas pystyttiin vetämään kokonaan pois, mutta alahammas palotelttin. En tiedä mitä työkalua siihen käytettiin, mutta välillä tuntui samalta kuin olisi paikattu hampaassa olevaa reikää ja pora olisi mennyt hermoon asti. Kipu ei ollut valtava, mutta tosi inhottavan puistattava, joten lääkäri lisäs tässä vaiheessa kerran lisää puudutetta, joka ei tuntunut oikeestaan miltään enää siinä vaiheessa, kun koko toinen puoli oli jo puudutettuna muutenkin.
Kaiken kaikkiaan operaatio ei siis ollut ihan kauhean paha, muttei nyt mitenkään nautinnollinenkaan. Kun selviää puudutuksista, niin on jo voiton puolella : D Ja operaatio on siis semmonen, että siinä ei oo "kokonaan tunto pois" vaan siinä tuntee esimerkiksi sen, kun hammasta liikutellaan, mutta se ei yhtään särje tai satu. Tavallaan helpottava tieto, sillä tiedän, et mulla on vielä toi toinen puoli edessä jossain vaiheessa...

Operaation jälkeen oli tosi helpottunut, mut samalla jännittynyt olo siitä, et mitä tapahtuu kun puudutuksen vaikutus lakkaa. Mulla kauimmin puutuneena oli kielen reuna ja suupieli, mutta posken puutuneisuus oli poistunut jo melkein kokonaan kun lähdettiin Dentaliasta. Mulla lääkäri määräs kahta särkylääkettä ja 5 päivän antibioottikuurin sekä suositteli desinfioivaa suuvettä (Corsodyl) ja antoi ylipäänsä muutamia ohjeita hoitoon.

Nyt on siis kulunu operaatiosta vähän yli kaksi päivää ja oon voinu todella hyvin koko tän ajan (*koputtaa puuta*). Hoitajat neuvoivat pitämään kylmä pussia operaatiopäivänä (keskiviikko), niin se vähentää turvotusta seuraavana päivänä. Kuulin myös vanhemmilta juttuja siitä, miten jotkut saavat mustelmia kasvoihin tai joutuvat kestämään kauheaa särkyä, mutta voin tyytyväisenä sanoa, että olen selvinnyt todella TODELLA helpolla.
Minkäänlaista turvotusta ei ole mulla oikeastaan esiintynyt eilen tai tänään, eikä leikkauskohdat ole juuri myöskään vuotaneet keskiviikkoiltapäivän jälkeen. Särkyä ei myöskään ole ollut, mikä on johtunut luultavasti eniten siitä, että oon syöny lääkärin ohjeen mukaan säännöllisesti mulle määrättyjä särkylääkkeitä sekä yhtä aikaa että erikseen. Mutta jos mietitään jälkioireita asteikoilla 0-10, niin mulla on mun kipukynnykselläkin särky ollut koko ajan oman arvion mukaan alle 1, mikä on todellinen onni! Särkyä voi tuntua sillon, kun herään aamulla 8:30 ottamaan antibiootit ja muut lääkeet ja särkylääkkeiden vaikutus on haihtunut yön aikana. Silloinkaan särky ei ole kuitenkaan ollut kovatasoista.

Sitten ehkä kiinnostavimpaan osioon eli mitä olen syönyt.
Olen enimmäkseen pysytellyt kokonaan kylmissä tai haaleissa ruoissa.
Aamupalaksi oon syönyt yhden perunapiirakan vaihtuvilla täytteillä sekä riisifrutteja tai vastaavia pehmeitä ruokia. Jogurttiakin olen syönyt esimerkiksi välipalaksi ja toisena päivänä söin viinirypäleitä sekä sellaisenaan että jäädytettyinä. Päivälliseksi söin heti leikkauspäivänä vähän lohta ja haaleita paistettuja uusia perunoita, jotka olivat mulle ainakin tosi sopivia. Eilen söin päivälliseksi pehmeää ranskanleipää ja katkarapukimaraa (#vaincitymarketjutut) ja illalla söin jopa hesen ranskalaisia ketsupilla erittäin varovasti. 
Kahtena ensimmäisenä päivänä join pelkästään vettä, mutta tänään olen varovasti kokeillut maustettua kuplavettä pillillä ja hyvin on mennyt.

Hampaita olen pessyt "normaalisti" vasta eilisillasta, kaksi ensimmäistä pesu kertaa käytin vain Corsodyliä ilman purskutusta, koska ainakin multa kiellettiin hampaiden peseminen sekä purskuttelu tai pillillä imeminen ensimmäisenä päivänä. Ette uskokaan kuinka hyvältä tuntui eilen illalla pestä hampaita harjalla, sitä osaa arvostaa vasta, kun sen tekeminen kielletään (ja ei, hammastahna ei kirvellyt) : D

Kirjoitettuani tän kaiken aloin miettiä, että olenkohan unohtanut jotain. Jos olen, niin saa kysyä kommenteissa tai miten vaan. Toivottavasti tästä oli edes jollekin apua tai jotain todella omituista viihdykettä ellei muuta. 

Nyt mä jatkan "toipumista" katsomalla Kostoa Viaplaysta (17 päivää aikaa kattoa 3,5 tuotantokautta, ei paha) ja käyn samalla tekemässä yhden perunapiirakan.

Kiitos jos luit koko postauksen ja pistäkää kommentteja, ensi kerralla taas tavallista postausta :*

Recovery day 3: still going strong!


keskiviikko 11. toukokuuta 2016

The moment I realised how much I love music


Oon rakastanut musiikkia jo niin pitkään, etten edes osaa sanoa tarkkaa aikaa, koska kaikki ois alkanut. Pienenä pidin musisoinnista ja esiintymisestä, kunnes vanhempana tajusin, kuinka hemmetin pelottavaa on olla ihmisten edessä.
Muistan myös aina sen hetken, kun sain ensimmäiset omat "aikuisten CD-levyt" ollessani ala-asteella. Olin luultavasti 7 tai 8.
Enää en tarkkaan muista, mikä se aivan ensimmäinen levy oli, mutta muistan muutaman ensimmäisen: 
Anssi Kelan Nummela

Varsinkin Nummelaa tuli soitettua lähes puhki ja naarmuille asti ensimmäisen parin vuoden ajan.
Vanhemmat soittivat milloin mitäkin, isäni oli ja on tosin edelleen musamiehiä. Hän soitti noihin aikoihin paljon muun muassa Kentin Vapen och ammunitionia, joka loi jo silloin rakkauteni tähän bändiin (still here, maaaany years later). Tosin olen edelleen rakastunut lähinnä tähän 14 vuotta vanhaan albumiin sekä vielä enemmän sen seuraajaan, joka sekin julkaistiin jo yli 10 vuotta sitten.
Lapsena meillä ei koskaan soinut Suomi-iskelmä tai mitään sinnepäinkään, vaan isäni kasvatti minua Metallicalla, Kentillä ja Oasiksella. Tämä on yksi syy siihen, miksi en siis vieläkään osaa suurien suomalaisten hittien kuten Tinakenkätytön tai Aikuisen naisen sanoja.
"Kasvatuksen" otin ajoittain hieman takkuisestikin vastaan, mutta jo tässä kohtaa elämääni huomaan ottaneeni paljon vaikutteita näiltä ajoilta. Muutaman viime vuoden aikana musiikki makuni on muuttunut hyvinkin paljon "populaarisempaan" ja "radiohittimäisempään" suuntaan, mutta toisaalta pidän edelleen erittäin paljon rockista, indiehenkisestä musiikista ja tuntemattomammista bändeistä.
Yksi tällainen bändi oli 2008 julkisuuteen noussut pieni ja tuntematon esikoislevynsä julkaissut Haloo Helsinki!.
Haloo Helsinki! oli ehkä ensimmäinen bändi, johon rakastuin eri tavalla kuin mihinkään muuhun siihen asti.
Yksi yhtyeen luultavasti ensimmäisistä keikoista Turussa järjestettiin Klubilla keskiviikkoiltana marraskuussa 2008 ja paikalla oli tällöin noin 10 katsojaa. Ovat ajat muuttuneet sen jälkeen.

Näiden aikojen jälkeen olen myös yhä aktiivisemmin alkanut käydä keikoilla ja festareilla. En todellisuudessa ole tajunnut kaikkien näiden tapahtumien arvoa ennen kuin vasta nyt (eikä edes puhuta siitä, miten tokaluokalla nukahdin Anssi Kelan konsertissa, vaikka olin todella innoissani koko ajan...)
Viime vuosina olen pyrkinyt käymään keikoilla entistä enemmän ja tämä vuosi tuo tähän kaikkeen aivan uuden ulottuvuuden (maaliskuun postaus).

Fast forward tähän nimenomaiseen kirjotushetkeen >>>

Mietin hetki sitten, miten olen pystynyt pitämään tämän vuotisten keikkojen aikana kaikki tunteet niin vahvasti sisälläni, seurasta riippumatta. Huomaan esimerkiksi ajatelleeni, miten "ihan varmasti itken koko Adelen konsertin ajan hallitsemattomasti, enkä pysty lopettamaan", mutta yhtään todellista itkun hetkeä ei koskaan tullutkaan. Ja joka kerta, kun joku kysyy konsertista jotain, en vieläkään oikeen osaa kuvailla tunnetiloja, koska en ole ehtinyt prosessoida keikkaa itsekään.
Vastaus pohdintaani tosin: olen usein niin huumaantuneena keikan tunnelmasta (varsinkin jos muu yleisö on aktiivisesti mukana), etten tunne oloani surulliseksi, vaikka lempikappaleeni soisi lavalla. Siinä hetkessä en ehdi ihmetellä, kuinka hieno paikka maailma on, vaan koitan pysyä mukana tunnelmassa. Tämän luulen olevan oikea vastaus kysymykseeni, jossa ei tosin ollut edes kysymysmerkkiä perässä.

Lopulta päästään vielä kommentoimaan postauksen otsikkoa: tässä vaiheessa luulin itsekin vielä kirjoittavani hyvistä hetkistä ja ikimuistoisista CD-levyistä, mutta kyse onkin jostain muusta.

Pääsin mielessäni siihen pimeän yön hetken, jossa haluaa prosessoida ja järjestellä ajatuksiaan. Näin siis tein ja mietin sitä, miten en osaa kuvailla tunteitani Adelen konsertissa tai sen jälkeen.
Todellisuudessa minussa herättää enemmän tunteita Troyen siirtynyt Oslon konsertti, jonka piti olla ensi viikolla. Kun luin sattumalta muuttuneen päivämäärän netistä, en ollut uskoa silmiä. Konsertti siirtyi syyskuun alkuun keskelle viikkoa, jolloin olen juuri ehtinyt asettua vaihtokaupunkiin Utrechtiin. Ajankohta on siis lievästi sanoen huono ja seuraava askel on kysellä refundia ostamastani lipusta. Pahinta tässä tilanteessa ei ole suinkaan "sisällöltään tyhjä Oslon matka" vaan epävarmuus siitä, koska saan vastaavan tilaisuuden vai saanko sitä ollenkaan.

Olen tiennyt jo muutaman päivän ja olen alkanut päästä tilanteesta jo pikku hiljaa yli, mutta todellisuudessa ja rehellisesti tieto sattuu edelleen (tieto lisää tuskaa). Tänä nimenomaisena hetkenä tajusin, kuinka paljon odotin Troyen keikkaa ja kuinka epätodelliselta ja surkealta tieto tuntui.

Se oli ehkä konkreettisin hetki, jolloin huomasin kuinka paljon rakastan musiikkia.


perjantai 15. huhtikuuta 2016

NYX fever




Tänään meillä piti olla tunnit 8-12, mutta lopetettiin klo 10.
Sieltä lähdin sitten suunnitelmien mukaisesti autolla Myllyyn, kun mikään lounaspaikkakaan ei ollut vielä auki.
Tänään nimittäin tulivat myyntiin NYXin tuotteet viimeisissä Sokoksissa (ihmettelen yhä miten Turku on viikon Tamperetta ja Helsinkiä jäljessä) ja olin päättänyt mennä Myllyyn, kun epäilin, että Wikkellä olis enemmän tunkua. Puoli 11 jälkeen olikin aika hyvä hetki mennä Raisiossa NYXin hyllylle (paikalla oli max 10 ihmistä mun lisäksi koko sinä aikana, kun hyllyllä seisoin) ja valinnan vaikeus olikin odotettua suurempi. Nopeimmat asiakkaat saivat muuten kaupan päälle meikkipussi, joten mäkin semmosen sain ja se on oikeestaan aika hauska, haha!

Ihan ensimmäisenä tosin nappasin tuon meikin kiinnityssuihkeen (10,50 €), koska ennustan sen olevan erittäin suosittu tuote ja mahdollisesti myyvän jopa loppuun jossain vaiheessa.
Kahta muuta tuotetta arvoinkin sitten varmaan vartin :D Lopulta päädyin hommaamaan peitevoiteen, joka oli suht edullinen (7,90 €), koska tarvitsen uuden kuitenkin jossain vaiheessa piakkoin. Huulituotteista päädyin lopulta mattahuulipunaan sävyssä Natural (9,50 €).
Pikaisten testailujen perusteella tykkäsin varsinkin tosta mattahuulipunasta, joka oli paljon nudempi kuin se näytti kädelle levittettynä. Sävy oli aavistuksen liilahtava, mutta silti neutraali eikä myöskään erityisen kuivattava mattalopputuloksesta huolimatta!
Peitevoide oli hieman normaalisti käyttämääni Maybellinen FitMetä paksumpaa, mutta vaikutti ihan kelpo tuotteelta. Sitä tulen testailemaan enemmän seuraavien viikkojen aikana meikin kiinnityssuihkeen lisäksi.

Sokos-käynnistä jäi positiivinen kuva noin ylipäänsä ja pieni "NYX-kuume" jäi päälle. Kovasti tekis mieli muun muassa sitä korostus- ja varjostuspalettia ja kulmaväriä, mutta niihin palaan luultavasti myöhemmin.

Eilen saapui postissa muuten myös uusi kappale mun puhelimesta, josta lyhyesti mainitsinkin edellisessä postauksessa. Päädyin ostamaan saman puhelimen eli Sony Xperia Z3+:n, koska olin siihen niin vankasti tykästynyt :)
Tän postauksen kuvat on itse asiassa otettu kyseisellä puhelimella ja kuvat näyttää kieltämättä ihan hyviltä.
Enää on myös jaksettavana enää viikko koulua ja pari projektia, sen jälkeen alkaa parin kuukauden kesäloma!


perjantai 18. maaliskuuta 2016

Exciting news for 2016


Heipä hei!

En halua tähän alkuun kauheesti höpötellä, kun on niin jänniä asioita kerrottavana, mutta lyhyesti mainittakoon, että vuosi 2016 on mulla alkanu hyvin kiireisenä. 
Koulutuksen puolesta on aloitettu ensimmäiset aineopinnot eli varsinaiset "ammattitaitoa kartuttavat" kurssit ja eilen tulin kotiin toiseen moduuliin kuuluvan innovaatioprojektin leiriltä Kunstenniemestä. Oli ihanaa nähdä kyllä niitä mestoja pitkästä aikaa!

Päivän aiheena on kuitenkin jo jonkin aikaa työn alla ollut postaus, ja en malta odottaa, että pääsen kertomaan kaikki nää jutut teille virallisesti tänne bloginkin puolelle. En siis oo tänään erityisemmin panostanu visuaaliseen ilmeeseen, vaan enemmän asiasisältöön, sori!
Jos joku seuraa mua jo instagramissa tai on kaverina fb:ssa, niin suurin osa näistä ei tule yllätyksenä, mutta nyt haluan kertoa nää asiat täälläkin "julkisesti".


Aloitetaan ehkä siitä isoimmasta, nimittäin asiasta, josta postasin tänään ensimmäistä kertaa fb:ssa.


Mun vaihtoon lähtö on tässä vaiheessa lähes varmistunut!
Koulun vahvistussähköpostin sain tän viikon keskiviikkona ja siinä ilmoitettiin siis, että koulutusohjelman puolesta mun vaihtoon lähtö on hyväksytty. Tää ei sinänsä ollut mikään maailman isoin ylläri, mutta iso juttu kuitenkin!

Muutamia yksityiskohtia ennen kun joku kysyy:
Hollannissa olisin suurinpiirtein elokuun vikasta viikosta tammikuun 2017 loppuun eli noin 5 kuukautta.
Kaupunkini olisi Utrecht ja koulu Hogeschool Utrecht, jossa osallistuisin EU-rahoitteiseen pilottihankkeeseen, jonka aiheena on "älykkäät kestävät kaupungit" eli "smart sustainable cities" aka SSC.
Koska kyseessä on EU:n rahoittama hanke, en olisi oikeutettu kaikkiin normaaleihin tukirahoihin, mutta bonuksena hanke maksaisi mun ja muiden hankkeeseen osallistuvien asumiskulut.

(konditionaalimuotoiset verbit siis siksi, ettei lähtö ole vasta kuin 90 % varma)

Neuvoteltiin kaikista tähän asumiseen liittyvistä yksityiskohdista muiden Turusta lähtevien kanssa about viimeisen kuukauden ajan ja se oli tosi stressaavaa, mut lopulta palkitsevaa! Siitä kuitenkaan sen enempää jauhamatta ollaan nyt suht tyytyväisiä nykytilanteeseen, ja jännityksellä odotetaan vielä Utrechtin "päätöstä" siitä, ottaako ne meidät sinne vai ei. Käytännössä näin tulee luultavasti tapahtumaan, mutta koputtelin silti puuta tänään, kun en malttanut olla postaamatta asiasta jo tässä vaiheessa.
(*kop kop kop*)


Olen myös miettiny tietenkin blogin pitämistä vaihdon aikana ja uskon sen jatkuvan lähes yhtä säännöllisen epäsäännöllisesti kuin nytkin. Ja suunnitelmana olis postata siis tähän blogiin jatkossakin, koska en koe tarpeelliseksi luoda kokonaan uutta alustaa vaan satunnaista kirjottelua varten. Stay tuned siis :-)


Toinen pääteema tänään on asia, jota oon ehkä odottanu tältä vuodelta eniten ja joka on myös jo antanut mulle tänä vuonna eniten.

Instagramin puolelta tuttu kuva aika hyvin kiteyttää tän aiheen.


Musiikki. Ja musiikin vuosi 2016. Tästä tulee huikeeta, tai on jo osittain tullut.
Instaan postaamani kuva on jo suhteellisen vanha ja siks osittain myös päivittämättä.

Aloitetaanpa vaikka tammikuusta.
Tammikuun 27. päivänä koin yhden elämäni hienoimmista keikoista. Oli niin tunteiden vuoristorataa, visuaalista katseltavaa kuin upeeta meininkiä ylipäänsä!
Imagine Dragons jäi mulle mieleen yhtenä historian upeimmista keikoista ja koko Hartwall Areenan tunnelma oli sellainen, jota en ollu ikinä ennen kokenut missään muualla. Lisättäköön tähän, että lähes kaikki istumakatsomoissa olevat seisoivat melkein ensimmäisistä kappaleista aina loppuun asti.
Kyseisen keikan jälkeen jäi se fiilis, joka keikasta kuuluukin jäädä: väsynyt mutta onnellinen sekä keikkakuumeinen. Siispä keikasta inspiroituneena ostin kuunvaihteessa vielä yhdet keikkaliput.

Instagram-postaus keikan jälkeisissä tunnelmissa

Helmikuu oli ainut alkuvuoden kuukausi, johon ei mahtunut yhtään livekeikkaa, mutta sen sijaan kävin paikan päällä Turussa katsomassa Tepsin peliä ensimmäistä kertaa x vuoteen. Oli nimittäin ainutlaatuinen tilaisuus nähdä mun uus suosikkipelaaja (Tappara #29 ♥) pelaamassa täällä *lisää sydänsilmäinen emoji tähän* 
Ja mikä parasta, TPS-Tappara päättyi Tepsin 1-0 voittoon!

Tammikuun keikkafiiliksestä hurmioituneena päätin siis ostaa liput Hurtsin Helsingin keikalle maaliskuulle. Käytyäni tällä keikalla en voinut kuin olla kiitollinen siitä, että loppujen lopuksi päätin haluta sinnekin. Aluksi eniten mietitytti se, etten ollut kuunnellut lainkaan "uutta levyä" Surrenderiä, mutta sitäkin ehti hyvin soittaa (erityisen intensiivisesti muutamaa päivää ennen keikkaa).
Ikimuistoisinta olivat kuitenkin ehkä naistenpäivän teemaan sopivat ruusut, joita Theo heitti lavalta yleisöön aina aika ajoin. Omasta ruusustani saan kiittää vieressäni seisonutta tyttöä, joka lopulta luovutti samaan aikaan napatun ruusun mulle. Jäin yhden velkaa tälle ihmiselle.

Tän kuvan kuvateksti kertoo kaiken olennaisen!

Vaan yksi harvoista suhteellisen tarkoista kuvista tän keikan eturivistä :)

 Mutta se menneistä, vielä on jäljellä tulevat.
Ensi kuussa eli huhtikuussa on tulossa nimittäin kaksi keikkaa, joista toinen on ehkä yksi eniten odottamistani keikoista IKINÄ.
Vielä opiskelujen ollessa hieman kesken menen taas käymään Helsingissä ja Hartwall Areenalla Adam Lambertin keikalla. En oo kauheesti Adamin musaa kuunnellut, mutta loppuvuodesta päätin kokea mahdollisimman monta mielenkiintoista keikkaa tänä vuonna, vielä kun se on mulle mahdollista.
Noin viikon kuluttua Adamin keikasta lähden ensimmäistä kertaa keikkareissulle ulkomaille.
Silloin suuntaan Tukholmaan katsomaan Adelea ja en ehkä kestä!
Tässä vaiheessa en osaa edes kuvitella, et siihen on enää vähän yli kuukausi aikaa, ihan hullua!
Ennusteeni tästä keikasta: tuun luultavasti itkemään silmät päästäni ja nauttimaan siinä ohella.
En haluais laittaa yhdellekään keikalle kauheita odotuksia, koska sillon keikat tuntuu aina parhailta, tämän olen todennut jo alkuvuodesta. En kuitenkaan voi olla odottamatta mitään, varsinkin kun on kyse Adelesta!
Toukokuussa puolestaan lähden reissuun Osloon ja katsomaan Troye Sivania. Hajoon ehkä tähänkin. Oon kuunnellu Troyen EP:tä ja levyä viime vuodesta saakka (niinkun edellisestä postauksesta voi lukea) ja en vaan malta odottaa tätäkään keikkaa!
Heinäkuussa toteutuu ehkä yks mun suurimmista haaveista ikinä ja meen vihdoin monen vuoden jälkeen kattomaan Coldplayta livenä Köpikseen, permannolle tuhansien ihmisten kanssa! Tää keikka tuntuu tällä hetkellä kaikkein kaukasimmalta ja tähän oon joutunu odottamaan pisimpään, kun lipun ostin jo marraskuussa.

Nää keikkajutut on odottanu jo niin kauan, että ainut asia mikä esti mua kirjottamasta aikaisemmin oli kiire. Toisaalta tein viisasti lykätessäni tän postauksen tekemistä, koska juuri tänään ostettiin vielä yhdet keikkaliput loppuvuodelle, joten täytyy kattoa miten käytännön järjestelyjen kanssa lopulta käy.
Jokin aika sitten yksi vanhoista suosikkiyhtyeistäni - Kent - kertoi lopettavansa, ja eilen aloin tuntea pakottavaa tarvetta päästä keikalle vielä kerran. Siispä onnistuin löytämään lippujen ennakkomyynnin Hartwallin keikalle ja nyt pääsee vielä kerran nauttimaan tästäkin bändistä vanhojen aikojen muistoksi.

Kirjoitettuani nämä kaikki tähän, tunnen oloni entistä enemmän #blessed.
Viime vuoden jälkeen kehtaan kuitenkin sanoa ansainneeni myös osan tästä onnesta.

Tämä intoilu siis oli tältä erää pitkälti tässä ja melkein tärisen innosta vieläkin kirjottamisen jäljiltä. Yhden asian haluan toki lisätä.
Olen itse asiassa vaihtanut nimittäin puhelinta ja loikkasin Applen leiristä Androidille. Puhelimessani ilmeni kuitenkin ongelmia ja uuden ostoprosessi on vielä kesken, joten en vielä tiedä mihin tulen lopulta päätymään. Tällä hetkellä käytössä on kuitenkin Sonyn Xperia Z3+, josta oon kyllä tykännyt muuten tosi paljon :)

Näissä tunnelmissa on siis hyvä lyhyeltä tuntuneen viikon jälkeen lähteä viikonlopun viettoon (maanantain ja tiistain jätevesitentteihin lukien, hip hei!)

Seuraavaan kertaan siis!