lauantai 17. toukokuuta 2014

Don't cry because it's over - smile because it happened


Tiiättekö sen tunteen, kun jokainen rakkauslaulu tuntuu olevan suoraan tehty omasta elämästä?
Mulla on viimiset 24 tuntia ollu just sellanen olo koko ajan.
Ja niin, nyt se on ohi - Lontoon matka nimittäin.
Viime yönä palasin bussilla takaisin Turkuun ison maailman jälkeen, samaan aikaan helpottuneena ja haikeana.

Tällä kertaa mä meinaan oikeesti rakastuin Lontooseen - oikein palavasti. Yhtä suurempaa kommellusta lukuun ottamatta kaikki suju mallikkaasti ja elämä hymyili lähtöpäivänä oikeen leveästi.
Yövyin toista kertaa elämässäni hostellissa ja en malta odottaa, koska pääsen takasin Horse & Stablesiin / Walrusiin (Shout-outs to the staff at Horse & Stables / Walrus; especially to you Dean, Jacob and Piotr!)

Vaikka tää oli jo mun kolmas matka samaan kaupunkiin, kaikki tuntu taas aivan erilaiselta ja sain asioihin uutta kosketuspintaa. Matkaan mahtui monta asiaa, jotka tapahtu ensi kertaa.

Ensimmäinen varsinainen kerta, kun matkustin ilman valvovia aikuisia
Ensimmäinen kerta, kun kävin Gatwickin lentokentällä
Ensimmäinen kerta, kun nousin väärään junaan
Ensimmäinen kerta, kun matkustin pelkillä käsimatkatavaroilla
Ensimmäinen kerta, kun kävin ilta-aikaan lontoolaisessa pubissa
Ensimmäinen kerta, kun sain varta vasten mulle tehdyn juomasekotuksen
Ensimmäinen kerta, kun onnistuin antamaan kerralla oikean summan englantilaisia kolikoita
 Ensimmäinen kerta, kun ostin täysikokoisia Oreo-keksejä
Ensimmäinen kerta, kun tuntui täysin luontevalta kommunikoida englanniksi
Ensimmäinen kerta, kun kirjoitin jollekin tunteistani kirjeen
Ensimmäinen kerta, kun sain kuulla kuulostavani amerikkalaiselta
Ensimmäinen kerta, kun heitin koko illan läppää baarimikon kanssa
Ensimmäinen kerta, kun muhun iski välitön paluukuume






Tän tekstipätkän otsikon keksimiseen kului tovi, sen kuluttua mieleeni kuitenkin muistui eilen illalla mielessäni pyörinyt lainaus. Päätin googlettamalla selvittää, kuka tämän lainauksen on alunperin keksinyt, ja vastaukseksi sain herran nimeltään Dr. Seuss. Lainauksen sanoman sisäistäminen ja toteuttaminen on yllättävän vaikeaa, varsinkin kun miettii mitä kaikkea tapahtui, olis voinu vielä tapahtua tai mitkä asiat ois voinu mennä vähän toisin. Oon kuitenkin tehny ensimmäistä kertaa elämässäni jollekin lupauksen siitä, et palaan vielä ja sitä hetkeä odotellessa ei auta kuin hymyillä.