I turn the music up, I got my records on, I shut the world outside until the lights come on

On taas vierähtänyt pitkä tovi... Blogissa on ollut taas melko pitkään hiljasta, kun en vaan kerta kaikkiaan oo ehtiny kirjotella just mitään! Meillä porukoiden lomien aikana on aina sitä, et sit mennään joka paikkaan ympäriinsä eikä siinä ehdi tehdä paljon mitään muuta, kun ihmetellä mihin aika taas kului...

Huomenna alotan opiskelun niin sanotusti uudessa koulussa eri ihmisten ympäröimänä ja tuntuu jotenkin oudon tyhjältä. Siis outoa on se, et meen sisään käytännössä ihan samaan rakennukseen kuin ennenkin (tosin hieman parannuksia on kyllä tehty) mut kaikki mitä siellä sisällä on - käytännön asioita myöten - on taas uutta niinku kolme vuotta sitten. En voi kieltää, ettei mua jännitäis aika paljon, mut mä en oo niin huolissani siitä vallitsevasta ilmapiiristä, kun se ei mun opiskeluun vaikuta kovinkaan pitkään (mullahan on siis koulua syyskuun lopun tienoilla asti). Enemmän on paineita kirjotuksista. Loputtomat kysymykset siitä, oisko pitäny lukea enemmän tai oliko tää viisas ajatus tulvii, mun mieleen jo nyt. Pelkään yli kaiken sitä, et mua ei oo tehty yo-reaaleita varten - tai yo-reaaleita ei oo tehty mua varten. Pelkään sitä, että mun oma intohimo ei riitä saavuttamaan sitä tulosta, mihin mä tahdon päästä tai et kaikki muut on oikeesti mua parempia. Nää tuloksethan kuitenkin loppujen lopuksi vaikuttaa aika paljon siihen, mihin kouluun ja mille alalle mä päädyn vuoden tai ehkä kahden päästä. Toivottavasti jo vuoden päästä.

Jottei tää menis ihan pelkäks kouluvuodatukseksi, niin lyhyesti muistellakseni mennyttä kesää voin todeta, että tää kesä oli melkein vielä parempi kuin viime kesä. Muutaman viikon takainen Lontoon matka oli yks parhaista asioista pitkään aikaan. Sen lisäks käytiin Tallinnassa, Helsingissä, Seilissä ja vähän siellä täällä. Tänä vuonna jäi festarit väliin (osittain senkin takia, etten halunnu tyhjentää äidin lompakkoa ennen Lontoota...) mut se ei oikeestaan kauheesti haittaa mua, koska MEIKÄLLÄ ON LIPUT HURTSIN KEIKALLE MARRASKUUSSA, ja Hurts oli yks niistä harvoista bändeistä, jotka oisin halunnu ruississa edes nähdä. On niin huippufiilis, ku pääsen vihdoin näkemään Hurtsin taas livenä, ja lukion oppimäärästä puuttuu enää YKSI pakollinen kurssi, niin et saan sen lakin tänä syksynä vielä :)

Kuulin kuitenkin myös, että yks hyvä kaveri muuttaa pois täältä muualle opiskelemaan, ja pari lähtee taas ulkomaille, ja en tiiä pitäiskö olla ilonen vai surullinen :(

Lontoosta loppuun vielä sen verran, että kuvia tuli otettua reippaat 1600, ja niiden läpikäynti on ollu tässä hiljalleen meneillään, joten jonkin aikaa menee vielä, ennen kun saan Lontoo-postauksen aikaseksi... :)

-

Viikonloppuna aloin muuten taas kunnolla fiilistellä pitkästä aikaa Coldplayta ja toivon, ettei jouduta enää kauaa odottamaan bändin keikkaa täällä Suomessa :)

Tähän fiilikseen riittää yks video - tän tekijä on melkeen lukenu mun ajatukset :)