Ei vuodet kulu, ne kuluttaa, puree palan sitä mutustaa, se minkä koetat jättää taa muistaa muistuttaa

Kauheeta, nyt se on sitten tehty. Nimittäin mun huoneen hyllykkö on purettu ja ensimmäiset muuttolaatikot mun huoneen tavaroille pakattu... Ja sama meno jatkunee koko viikonlopun. Me elätään kuin jossain kaaoksessa, muuttolaatikoita ympäriinsä ja mun huone on (entistä) sekasempi, kuin tavaroita on siellä täällä, vaikka niitä vietiin poiskin :o Ja noiden kannettava lojuu millon missäkin, kun sille ei oo mitään paikkaa.

Kyllä nyt alkaa oikeesti tuntua, et siihen muuttoon on tosiaan se kuusi päivää (no pressure!) ja ens perjantaina mä asun jo mun uudessa huoneessa. Weird, isn't it?

Tänä viikonloppuna on siis edessä entistä enemmän pakkaamista lainalaatikoihin + läksyjä ja taas yks espanjan kotiaine (missäköhän mahdun tekemään niitäkään? :----D) Kaikki on vaan aika väsyneitä ja muaki väsyttää hirveesti, ku en oo pariin viime yöhön nukkunu kovinkaan hyvin... Voisin huomenna nukkuu niin pitkään kun vaan pystyy, koska muuten en jaksa painaa koko viikonloppua...

Ja kun tulee taas maanantai, niin sitten oon onnellinen :---) Mä nimittäin tykkään sit taas mennä kouluun, jeejee (+ yks syy vähemmän ettei tarttis pakata kotona....) Ja tänään oli ihana päivä kanssa... :----) Mulla oli taas matikan tupla ja saksaa :---) Ja sain muutamia asioita selvitettyä niin että pääsen ehkä niissä parempaan suuntaan :----)

Mutta siis hei kävin ostamassa sen mun edellisessä postauksessa olleen ihanan mekon torstaina (niin ja muuten siel H&M:ssä tuli just sillon hetkellinen sähkökatkos XD) ja olin tänään koulussa tämmöisessä kokoonpanossa :---)

Saappaat :---) +

Tämä kaulakoru :--) +

Peace-korvikset +

Tämä villatakki +

Tämä mekko!!! ♥

Oi vitsi toi mekko on ihana :----) Hihi, tuitui :3

Nyt meen ja taidan nukkua mahdollisesti kunnon yöunet ja kattoa ehkä sitten mitä huominen tuo tullessaan...

Optismismi on nyt nousussa :--)

:---)

Tykästyin, kun yks päivä katoin pitkästä aikaa Eclipsen ja bongasin soundtrackin biisejä leffasta :---)

Kaikki on selvästikin mahdollista, se on jo jotain että tunnen itteni optimistiksi juuri nyt. Kuten aina sanotaan, niin aika parantaa haavat ja toivon että tälläkin kertaa kävisi näin. 

Ihan kaikessa.

Edit: Tällä hetkellä tätä mun random-blogia on näköjään tapitettu 995 kertaa! En ois ikinä uskonu, että ylittäisin tonnin näin nopeasti, joten en voi muuta kuin kiittää teitä!
Kiitos kaverilleni, joka houkutteli mut bloggaamaan uudelleen (ja useammin kuin yhden kerran :---D), ja ISO kiitos kaikki lukijat ja te muut katselijat :--)
Jatketaan samaan malliin!

:--)