torstai 26. syyskuuta 2013

Light it up, like we're the stars of the human race

Oon luukuttanu Ellie Gouldingia sunnuntaiaamusta saakka. Oon ihan hulluna tähän.
Olen toki tiennyt häneltä muutamia kappaleita jo jonkin aikaa, mutta en oo sen enempää arvostanut häntä laulajana tai lauluntekijänä. Ennen tuntui ettei kyseisen artistin levy ikinä osuis omaan laariin (vaikka tosin melko laaja onkin) mutta nyt lensi niin että kolahti. iTunes tarjosi taas liian hyvää diiliä, ja tää todella oli 13 euron arvoinen investointi. Ellie Goulding on paljon muutakin kuin "Anything could happen". Oikeastaan myös mahtava live-esiintyjä.



Alan pikkuhiljaa oppia tuntemaan ja muistamaan kaikki kappaleet. Vaikka enimmäkseen soi ihan vaan muutama. Olin fiiliksissä siinä hetkessä, kuin katsoin Ellien livetaltiointia iTunes Festivaleilta. Keikalle ehkä haluaisin joku päivä mennäkin, tuleeko joku mukaan?





Toinen uus tuttavuus ilmestyi silmien eteen Geniuksella. Black Keys -ihmisenä iTunes ehdotti yhtyettä nimeltä Broken Bells. No, en ollut ennen moisesta kuullutkaan, mutta kuunneltuani esikuuntelu pätkistä vain muutaman, vakuutuin siitä, että iTunes tosiaan tunsi minut ja sen mitä kuuntelen. Heh, kuka olisi uskonut.




Tällä hetkellä ylppäreihin on aikaa 19,5 tuntia. On jotenkin tyhjä olo. Mulla ei oo enää yhtään lukion oppituntia jäljellä, pelkästään pari koetta ja sitten kaikki on paketissa. Hmh.
Tänään aamulla alkoi viimeinen projektivaihe: maailman ympäri 21 tunnissa. Siitä jatketaan, ja siihen tämä päättyy tässä ja nyt. Huomisen jälkeen olen askeleen lähempänä vapautta.



Ei kommentteja: